maanantai 24. marraskuuta 2014

Erinomaiset perhovavat kesän kalareissuille!!

FRM905-3
Nopea ja todella tunnokas vapa! Loistava valinta yleisvavaksi monipuoliseen perhokalastukseen. Toimii erinomaisesti myös kovassa tuulessa. Paino 87,7 g.
Tarjoushinta 300€!! (ovh. 378 €)




Czech Nymph 106-3 Plus
Neljä osainen vapa, johon kuuluu 1 jalan jatko-osa, joka voidaan lisätä kesken kalastuksen poistamatta siimaa vavasta. Jatko-osan kanssa saadaan 11'6'' pitkä nymfivapa, jonka kokonaispaino on vain 95 g. Pohjolan Perhokalastajan testaama ja kehuma.
Tarjoushinta 400€!! (ovh. 489 €)







Hinnat sisältävät toimituksen Matkahuoltoon Suomessa.

perjantai 8. elokuuta 2014

Pohjoisen kalareissu 2014, 24-28.7.2014

Pojan kanssa jo pitkään suunniteltu tämän kesän pohjoisen kalareissu Finnmarkiin vaihdettiin Könkämäenoon muutamien syiden vuoksi. Olin kuullut useammalta suunnalta paikallisten (Kautokeino, Masi) häiriköinnistä ulkomaisia kalastajia kohtaan. 8-vuotiaan kanssa en haluaisi herätä moporalliin teltan ympärillä ja lähteä liikkeelle tyhjillä renkailla. No toivottavasti näin siellä ei käytännössä kuitenkaan toimita, mutta joka tapauksessa en halunnut ottaa sitä riskiä. Toisaalta olin kuullut, että esimerkiksi Lätäsenolla oli ollut edellisellä viikolla vielä niin paljon vettä, että melojan oli kova virta kaatanut ja vienyt tavarat mukana. Kilpisjärvellä oli juhannuksena ollut vielä lunta ja jäätä, joten odotuksissa olivat viileät vedet ja korkea vesi. Veden korkeutta ja lämpötilaa en sitten mistään tarkistanut ennakkoon.

Matkaan lähdettiin Oulusta torstaina 24.7 ja tarkoitus oli käydä 1-2 päivää kalastamassa Kiirunakortilla, joten suuntasimme auton kohti Kiirunaa. Kiirunasta ostin 3vrk luvan, mutta lupaa ei saanut OKQ8 asemalta, joka mainittiin luvan nettisivuilla. Olin lukenut jostain, että Karesuvannon Statoililta oli joku ostanut Kiirunakortin, joten Kiirunan Statoilia etsimään, josta luvat sain. Kiirunasta Rautasjoelle, kun oli sitä oli useammassakin yhteydessä kehuttu sekä Google Earthin kuvien mukaan tien läheisyys vaikutti rauhalliselta, koska yötä oli tarkoitus olla teltassa ja alle 2km päässä autosta. Rautasjoen ekan sillan kohdalla olikin järkyttävän suuri leirintäalue ja ihan täynnä porukkaa (varmaan satoja ihmisiä). Tultiin siihen tulokseen, että jos tähän jäädään, niin 2km ylä- ja ala virtaan on ihan varmasti porukkaa niin paljon, että jalkoihin jäädään. Joten matkaa jatkettiin Rautasjoen toiselle sillalle. Siellä ei ollut ketään, mutta joki oli enemmänkin puro. Käytiin kävelemässä ”joen” vartta, joka virtasi pusikoiden keskellä. Vesi oli todella kirkasta, mutta kaloista ei havaintoa. Päätettiin jatkaa eteenpäin, kun Kiirunakortin mukana tulleessa kartassa näyttää olevan useita jokia, jotka laskevat Torniojokeen ja –järveen. No kaikki muutkin olivat pieniä kirkkaita puroja. Mitä lähemmäs Abiskoa mentiin sitä enemmän tuli mieleen, että taitavat nämä kaikki vedet olla tuntureiden sulamisvesiä. Tästä masentuneena ja kelloon katsoessani päätettiin hakea leiripaikka tien vierestä ja jatkaa aamulla matkaa Norjaan sieltä Könkämäenolle. Ei ollut helppoa löytää tien vierestä telttapaikkaa, kun kaikki P-paikkojen lähimaastot olivat täynnä ihmispaskaa!! Tien varrella Kiirunasta Narvikiin on useita leirintäalueita, joissa on WC ja nämä on esitetty isoilla kirjaimilla. Niin siltikin porukoiden täytyy paskantaa P-paikan viereen, ei edes olla menty metsään/pusikkoon vaan heti siihen asfaltin jälkeen alkavaan maastoon. Ja sitä paskaa ei ollut mitenkään vähän pienellä alueella. No useiden pysähdysten jälkeen löydettiin ”shit-free zone” ja täräytettiin teltta pystyyn. Ensin ihailtiin auringonlaskua Torniojärven taakse ja sen jälkeen käytiin nukkumaan noin 01:00. Poika herätti 6 jälkeen, että nyt lähdetään jatkamaan matkaa ja valloittamaan Barras. Tarkoitus oli käydä Narvikissa tankkaamassa ja jatkaa sieltä Signaldalselvalle sekä Barrakselle. Ruotsin ja Norjan rajalla poliisi pysäytti meidät konepistoolin kanssa. Poliisi katsoi paperit ja kyseli tarkkaan mistä tultiin ja minne mentiin. Narvikissa selvisi, että Norja oli nostanut valmiustilaa terroriuhan vuoksi. Poika innostui konepistoolista varustautuneesta poliisista, joten mekin ”etsittiin” loppumatka terroristeja. Ei löytynyt, ellei se ollut kuvassa oleva ”hiisi”.

Terroristi?

Barras jätettiin valloittamatta, koska en olisi uskonut pojan jaksavan kiivetä 1300m ylöspäin 5 tunnin yö unilla ja olihan se vuori melko vaikuttavan näköinen siitä juurelta. Signaldalselva saa alkunsa Kolttajärvestä, jossa on Suomen, Ruotsin ja Norjan rajapyykki, joten joen kaloilla onkin 3 maan kansalaisuus. Signaldalselvaan nouse lohi, mutta kalalla ei nähty kuin yksi paikallinen tyttö virvelin kanssa. Tuollakin joella on upeat maisemat kalastaa ja saatetaankin pojan kanssa joku kerta käydä tuolla kalalla, kun ensin on valloitettu Barras. Ja sitten kohti Suomea.
Barras, lähtöpaikalta kuvattuna, nousua olisi 1300m.

Signaldalselva ja taustalla Barras.

Matkalla varasin mökin Ropin Pirtistä, jossa olimme viime kesänäkin 3 yötä. Kyselin samalla saako Könkämäenoon vielä lupia, kun täksi vuodeksi luvat on kiintiöity. Vielä oli vapaita lupia. Perjantaina emme käyneet kalalla, koska takana oli taas noin 500km ajoa ja 5 tunnin yö unet. Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimme Iittoon. Tämä koskialue ei näy tiellä ja sinne pääsee muutaman sadan metrin kävelyllä pusikoiden läpi. Paikka oli loistavan näköinen, pitkä ja monimuotoinen koskialue. Veden vähyys yllätti täysin sekä veden alhaisuus. Vesi oli noin 20 asteista. Pojalle hapseli kasaan ja Lottolippa kiinni. Poika aloitteli kalastuksen ja itse kasailin omia perhovälineitä. Ajattelin aloittaa Gatin Czech Nymph vavalla ja ranskisperukkeella, jonka pitäisi olla sopiva juuri matalaan veteen. Tuuli oli aika kova, mutta päätin kuitenkin kokeilla pitkää peruketta. Perhoja en ehtinyt solmia perukkeeseen, kun poika huutaa, että nyt otti hauki. Hauki nappasi 2 metrin päästä rannasta ja tempoi melkoisesti. Koskihauki näytti voimansa ja haspelin jarru huuti hoosianna vähän aikaa. Poika sai kelattua hauen rantaan ja minä haavin sen ylös. Pituutta hauelle saatiin 70cm. Poika oli älyttömän onnellinen uudesta ennätys kalasta. Hauki veteen ja uudella innolla kalalle.
 
70cm hauki ja onnellinen kalamies!
Itsekin sain perhot kiinni ja pääsin kalalle. Kovasta tuulesta huolimatta kalastus onnistui kohtuu hyvin. Tällä kertaa perhot lensivät sinne minne pitikin, kun edellisellä kerralla oli ongelmana perhojen putoaminen veteen noin 90 asteen kulmassa perukkeeseen. Nyt olin jättänyt indikaattorina toimineen dacronin pätkän pois. Reissuun lähtöä edeltävänä yönä sidoin vielä Red Tageja mukaan ja se kannatti. Kalaa tuli kohtalaisen paljon, mutta kaikki pientä alle 20cm, pääosin noin 10cm. Ja lähes kaikki Red Tagiin, vaikka läjän muitakin perhoja kokeilin. Pojalle ei tullut hauen lisäksi muuta, mutta se Lottolippa olikin melko iso harjukselle. Ostamallani luvalla ei saa kalastaa muita lohikaloja kuin harjusta. Poika sa ikävän haavan käteen, kun jollakin ahneella pölkkypäällä oli jäänyt pohjaonki viritelmä puuhun, johon pojan käsi tarttui. Onneksi koukku ei uponnut käteen vaan teki vain haavan. Lähdettiin mökille ruuan laittoon ja illaksi Naimakkajärven alapuolelta lähtevään osaan kalalle (Naimakkaluspa). Reissun loppuajan kalastin Gatin FRM905-3 vavalla, jolla oli erittäin mukava kalastaa kovassa tuulessa. Naimakkaluspasta sain edelleen pientä harjusta Red Tagilla. Lähtiessä sain yhden 37cm harjuksen erittäin voimakkaan virran reunasta. Tämä harjus otettiin, jotta saadaan harjuskeitto tehtyä. Keitto oli muuten todella hyvää, poikakin olisi ottanut lisää, mutta ei siitä yhdestä harjuksesta ollut santsattavaksi.
 
Reissun ainut mittaharri.
Sunnuntaina oli tarkoitus valloittaa Saana uudelleen (viime kesänä jo valloitettiin), mutta ilman paine putosi nopeasti ja Suunnon kello antoi myrskyhälytystä kokoajan. Ukkonen jyrisi jo kauempana, joten poika sanoi, että ei oteta ja jätetään Saanalle meno välistä. Sen sijaan käytiin Kilpisjärven Luontokeskuksessa ja paikallisesta kalastusliikkeestä poika osti pienemmän Lottolipan. Mökille palatessa käytiin kuitenkin valloittamassa Muotkatakka, jonne ei kestä niin kauaa kävellä kuin Saanalle. Eli ukkosen yllättäessä päästään nopeasti alas. Illalla käytiin vielä Naimakkaluspalla, mutta se reissu jäi 2 tuntiin, ennen kuin ukkonen tuli päälle. Itse kalastelin yhden voimakkaan virran reunoja tuloksetta, mutta poika sai uudella Lottolipalla pienen harjuksen, joka oli hänen ensimmäinen harjus. Vähän ajan päästä heitteli uistinta semmoiseen noin 15cm veteen ja sanoin, että älä sinne heitä, ei siellä kaloja ole, mutta olinpa väärässä. Pian poika huuti, että mä sain taimenen. No en ollut uskoa, että siitä nilkka vedestä tuli 20cm taimen. Nopeasti taimenkin päästettiin kasvavaan. Kyllä oli poika innoissaan, kun oli saanut hauen lisäksi harjuksen ja taimenen ensimmäistä kertaa elämässä. Lapselle ei ole mitään väliä ensimmäisten kalojen koolla, vaan tärkeintä on saada jotain, muuten loppuu innostus. Ukkosen tultua päälle lähdettiin saunaan ja makkaran paistoon.
 
Näkymä Muotkatakalta, oikella näkyy Saana.

20cm taimen nilkkavedestä Lottolipalla.

Ukkonen tulossa päälle. Kuten näkyy vesi on vähissä.

Edellisistä päivistä innostuneena, poika halusi vielä kalalle ennen kuin lähdettiin kotiin. Käytiin Lammaskoskella, joka on voimakas virtainen ja kivikkoinen koskialue. Kuultiin porukan sieltä saaneen useita 50cm harjuksia. No ne jättiharjukset jäi meiltä saamatta ja ukkonen keskeytti kalastuksen noin tunnin jälkeen, joten lähdettiin kohti Oulua. Paluumatkalla Simojoen kohdalla, poika olisi halunnut käydä vielä kalalla, nyt oli jo lohet mielessä. Ajettiin kuitenkin kotiin, kun muistelin, että Simojoella on rauhoitus sunnuntaista maanantaihin kello 19.00 – 19.00 välillä. Kilometrejä tuli yhteensä 1763km.
 
Lähtöpäivänä Lammaskoskella ukkonen vyöryi päälle tunturin takaa.
Itselle reissusta ei kalojen suhteen jäänyt paljoa kerrottavaa. Viime vuonna samoilta paikoilta sain 22 mittaharria kalastusajan ollessa noin 8h, josta aktiivista/keskittynyttä kalastusta ehkä 2h. Tällä kerralla isommat harjukset ovat tiukassa, johtuen pitkään jatkuneista helteistä ja siitä seuranneesta veden lämpenemisestä. Samaa valittivat kaikki muutkin tapaamani kalastajat.


Tälle reissulle oli kaikkein tärkeintä päästä pojan kanssa kahdestaan kalalle ja saada pojalle niitä onnistumisia, mikä taas kasvatti itsetuntoa ja innostusta kalastusta kohtaan. Poika sai kolme eri kalalajia, joista kaksi uusia sekä ennätyshauki. Näistähän riitti juttua reissun aikana tavattujen ihmisten kanssa sekä reissun jälkeen. Pojan innostus ja kiinnostus nousi uudelle tasolle, mistä olen erittäin iloinen.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Iijoki, Taivalkoski 5-6.7.2014

Pojan kanssa on suunniteltu viime kesän Könkämäenon reissun jälkeen seuraavaa reissua Norjaan ja majoitus olisi tarkoitus hoitaa teltalla. Tänä vuonna emme ole vielä ehtineet telttailemaan ja oma kesälomakin on pian alkamassa, joten telttaretki suoritettiin viime viikonloppuna. Paikaksi valikoitui tuttu paikka Iijoelta Taivalkosken puolelta. Lähtiessä pelkäsin, että paljonkohan on porukkaa paikalla, kun Pohjolan Perhokalastajassa oli mainos Iijoen keskiosista. Mainoksessa houkuteltiin testaamaan kuinka olisit pärjännyt viime vuoden perhokalastuksen SM-kisoissa, jotka järjestettiin samoilla alueilla. Perille päästiin ja paikalla ei ollut kuitenkaan ketään. Teltta ensimmäisenä pystyyn ja poika heittikin heti pitkälleen, kun edellisenä yönä valvottiin puoli kahteen, oiskohan tuleva telttaretki vienyt unet. Pojan huilatessa laitoin kalastusvälineet kasaan. Olin hommannut Hendsin 900 cm ranskalaisperukkeen, French leader. Indikaattorin tein 20cm pohjasiimasta ja sen perään peruke kahdelle perholle. Perhoina oli väkäsettömät 8# ja 12# kuulapäät värien ja mallien vaihdellessa. Lähdin rantaan pojan jäädessä teltalle. Kalastus lähti ihan kivasti liikkeelle, pientä kalaa (20-25cm) oli iltapäivällä liikkeellä. 45 min aikana 9 kalaa otti perhoihin ja lähes kaikki 8# koon perholla. Harjusten ja taimenten lisäksi oli myös lohenpoikasia. Lohenpoikasistutukset on hieno asia lohen palauttamiseksi Iijokeen, mutta sitä ennen pitäisi saada voimalaitokset pois tai kalatiet valmiiksi. Soitin pojalle, että tulehan rantaan, että kala on syönnillä. Juosten tuli alas jokivarteen oma perhovapa kädessä. Pojalla oli vaikeuksia saada perho oikean paikkaan eli syvempiin kohtiin matalan rannan johdosta, kun kumisaappaiden varsi ei tietenkään riittänyt kahlaamiseen. Itsellähän oli helppo kahlata paremmille paikoille, tästä sainkin palautetta, että helppoahan se on kahluuvehkeillä. Muutamien heittojen jälkeen lähdettiin nuotiolle syömään päivällistä.
Poika kalastaa kivien välistä ja ympäriltä.

Illan suussa lähdettiin takaisin rantaan. Poika kokeili pintaperholla. Lähtiessä sitomani Klinkki ei oikein kellunut. Kokeilin jäniksen jalkakarvoilla korvata foamin ja polypropeenin. Häkilästä olin yrittänyt tehdä liian eloisan, joten sekään ei parantanut kellumisominaisuuksia. Lisäksi Visionin kellutusaineella ei ole ennenkään kovin hyvin pintaperhot kelluneet, joten se menee vaihtoon. Vaihdon toimivan pintaperhon paikalle, mutta ei silläkään tullut tapahtumia. Itse sain illan aikana reilut kymmenen 20-25cm kalaa. Tapahtumia oli mutta isommat olivat jossain muualla ja jäimme ilman ”tikku harria”. Ranskalaisperuke toimi hyvin ja indikaattorin avulla tärpit ja pohjakosketukset havaitsi helposti. Mutta heittojen tarkkuudessa oli ongelmia. Lähes poikkeuksetta perhot laskeutuivat reilusti oikealle. Aiemmin testasin naapurin mutkalla ollutta samanmittaista peruketta hyvin kokemuksin, jopa 900 cm perukkeella heitti tarkasti ja melko vaivattomasti. Vapana molemmilla kerroilla oli Gatti Czech Nymph 106-3 Plus. Mutkat kierteellä olevasta perukkeesta olisi kuulemma saanut suoraksi voimakkaasti siimaa vetämällä vaikka puuta apuna käyttäen. Naapurin indikaattorina oli värikäs monofiili, joka oli huomattavasti jäykempää kuin pohjasiima. Tulin siihen tulokseen, että seuraavana on kokeiltava monofiilia indikaattorina. Kokeilemalla sitä oppii ja toisilta kyselemällä. Loppuillaksi vaihdoin ranskalaisperukkeen pois ja jatkoin kalastusta tsekki tyylillä. Sekin toimi hyvin, mutta on kyllä sanottava, että ranskalais tyyli on tehokkaampi tapa vaikka toista kertaa käytin kyseistä kalastustapaa. Ranskalaisperukkeella havaitsee kaikki tärpit ja pohjakosketukset huomattavasti herkemmin.

Välillä huilataan kuvellä ja seurataan pikkukalojen liikkeitä.

Lähdettiin nuotiolle ja nukkumaan jo hyvissä ajoin, koska pojalla väsy paino jo silmiä. Yö meni mukavasti ja aamupalaa tehdessä tuli porot katsomaan ketä metsään oli tullut. Pian porot kuitenkin jatkoivat matkaa ja me söimme aamupalan loppuun. Päätettiin käydä vielä vähän aikaa aamulla kalalla, mutta tapahtumien määrä oli vähäistä. Syitä voi vain arvailla helteeksi muuttuneen ilman ja huonojen perho valintojen väliltä. Puolen päivän aikaan tehtiin vielä Trangialla lounas ja lähdettiin ajelemaan kotiin päin. Reissu oli onnistunut ja kesän ensimmäinen telttaretki oli takana. Isompia kaloja ei nähty, mutta lohenpoikasten näkeminen oli odottamatonta. Hyvillä mielin oltiin kotona ja pojasta parasta oli nukkua teltassa.
Porot tulivat katsomaan aamupalan laittoa.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

21.6.2014 Ranskisperukkeen testaamista

Juhannuspäivän iltana lähdin pikaisesti käymään Kiiminkijoella tarkoituksena testata Hendsin 900 cm ranskisperuketta (French leader) Gatin Czech Nymph 106-3 plus vavan kanssa. Kasasin vavasta pidemmän version eli 11,5 jalkaa. Sain naapurilta sekä Hendsin perukkeen että Lamsonin kelan lainaan. Peruke oli useammat kisat jo nähnyt ja olikin melkoisella "vieterillä". Heittäminen ja perhojen uittaminen onnistui kuitenkin kohtuu hyvin. Lähtiessä sidoin muutaman Pheasant tail nymphin mukaan ja niillä tulikin alkuun muutama pieni särki. Värikäs inidikaattori paljasti 10cm särkien tärpit herkästi, mutta vapaan asti tärpit eivät tuntuneet "vieterillä" olevasta ranskalaisesta perukkeesta johtuen. Kokemukset french leaderista olivat hyvät, joten täytyypä hankkia ranskisperuke itsellekin. Lämpötila oli +2 astetta, joten käsi alkoi kylmästä väristä. Vilun aiheuttama vibrakaan ei houkutellut isompia kaloja perhoon.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

VAPAKAUPPA demopäivä Koitelinkoskella 8.6.2014 klo 14-17

VAPAKAUPPA esittelee kesän kuumimmat perhovavat!
Sunnuntaina 8.6.2014 kello 14-17
Kiimingin Koitelinkoskella (pysäköintialueen läheisyydessä)
Tapahtuma on maksuton ja avoin kaikille!

Testattavana VAPAKAUPAn Italiassa valmistetut korkealuokkaiset Gatti perhovavat ja siimat:
-Czech Nymph 10'6''-11'6'' #2-3 (CN106-3 PLUS)
-Master 9' #5 (FRM905-3)
-Freedom 8'6'' #4-5 (FR864-3PA)
-Siimat: Gatti DT3F, DT5F ja WF5F


Ps. Ota mukaan oma siima ja kela, jos haluat kokeilla Gattien toimivuutta omilla siimoilla!

TERVETULOA!
Pysäköinti:


Tutkimusmatkoja

Lauantaina 24.5 ja Helatorstaina 29.5 käytiin pojan kanssa etsimässä lapselle sopivia perhokalastuspaikkoja Kiiminkijoelta. Lauantaina ajoimme Oulusta suoraan Yli-Kiiminkiin. Olimme suunnitelleet koko päivän reissun ja lounas olisi tarkoitus valmistaa ulkona Trangialla. Matkalla huomaisin, että osa tarvikkeista oli jäänyt kotiin, joten Yli-Kiimingissä oli käytävä kaupasta hakemassa lautaset ja lusikat sekä purkinavaaja, kun ”Nahkamies” on kadonnut. Lähes helteinen ilma, johti myös jäätelön ostoon. Yli-Kiimingissä on Juopulinkoski Nuijamiesten tanssilavan kohdalla. Kävin paikalla pyörähtämässä ja koskialue vaikutti oikein kiinnostavalta. Tanssilavalla on kuulemma kesällä tanssit joka viikonloppu, joten voisin kuvitella, että perjantai- ja lauantai-illat eivät ole perhokalastajalle ne houkuttelevimmat ajankohdat Juopulinkoskella. Matkaa jatkettiin Kiiminkijoen varressa kulkevaa tietä pitkin ja matkalla kävimme katsomassa Jokikokon- ja Myllykosket. Tavoitteena oli löytää Inninkoski. Viitat mainituille koskille olivat hyvät, joten ei niistä voi kyllä eksyä. Inninkoskelle saa ajaa metsätietä pitkin jonkin matkaa ja mielessä ajattelin, että paikalla ei ole ketään. No parkkialueella oli jo kolme autoa eli huhut siitä, että Inninkoski on hyvänä kalapaikkana taitaa pitää paikkansa. Inninkoski alkaa lyhyenä, mutta voimakkaana koskena johtuen kapeasta joen kohdasta, jonka jälkeen virta rauhoittuu suvannoksi. Suvannon jälkeen alkaa pitempi koskialue, jota lähdimme katsomaan perhoshaavi mukana, jotta voitiin tutkia joesta löytyviä eliöitä perhojen sitomiseen malliksi. Niskan alueella oli pari heittokalastajaa. Rannat olivat sen verran syvät ja puusto ihan vesirajassa, joten lapsen siinä koskessa ei ole helppo kalastaa perholla. Kokeiltiin saadaanko haaviin minkälaista elämää. Heti ensimmäisellä yrittämällä poika sai haaviin koskikorennon nymfin. Muutaman yrityksen jälkeen löytyi toinenkin koskikorennon nymfi, jonka jälkeen ei mitään. Käänneltiin kiviä ja rapattiin haavilla kivien pintaa ja joen pohjaa, mutta mitään silmin havaittavaa elollista ei saatu haavin. Lähdettiin takaisin Inninkosken alkuun. Tämän komean kosken rannalla on laavu ja nuotio, jossa oli jo perhe syömässä eväitä, perheenisän viritellessä perhokalastusvälineitä valmiiksi. Meilläkin tuli nälkä ja päätettiin pojan kanssa laittaa lounasta. Laavun vieressä oli pöytä ja penkki vapaana, joten levitimme siihen eväät. Laitettiin kunnon gourmeeta eli pastaa ja nauta-sikasäilykettä. Resepti on monimutkainen. Vesi kiuhuvaksi ja pasta sekaan. Pastan kypsymisen aikana lusikalla/puukolla liha paloiksi. Kun pasta on kypsää, lihat sekaan ja ruoka on valmis. Suolaa ja pippuria oman maun mukaan. Meiltä jäi mausteetkin kotiin, mutta onneksi liha oli sen verran suolasta, ettei ruoka täysin suolaton ollut. Ruoka kuitenkin maistui erittäin hyvälle ja tulikin molemmilla mieleen edellisen kesän mukava reissu Könkämäenolla. Jätettiin perheen isä kalastamaan Inninkoskea ja päätettiin lähteä Juopulinkoskelle. Juopulinkoskella kävin itse hetken uittamassa perhoja pojan tutkiessa perhoshaavilla joen elämää. Minä sain yhden alamittaisen harjuksen sekä poika vesimittareita ja sammakon. Noin 20 min kalastamisen jälkeen lähdettiin kotiin. Pojalla oli jo päivän tavoitteet täytetty eli ulkona lounas ja perhoshaavilla eliöitä, mutta sammakon löytäminen oli se isoin juttu.


Viikolla poika sitoi ensimmäiset omat perhot, joista toinen oli pojan näkemys koskikorennon nymfistä, mikä pyydystettiin lauantaina Inninkoskelta. On sanottava, että eivät minun ensimmäiset perhot olleet lähellekään näin hyvännäköisiä. Minä sidoin ne silloin villalangasta madekoukkuun.

Helatorstaina oli tarkoitus käydä Venekoskella, koska siinä on pätkä, jossa lapsikin pystyy hyvin perholla kalastamaan. Paikalla oli jo perhokalastaja, jonka näyttäviä spey heittoja hetken aikaa ihasteltiin. Jatkettiin matkaa Kiiminkiin päin Hettikoskelle. Tässä oli rannat lapsellekin sopivat takaheittoa varten. Ylävirran puolelta tuuli ihan järkyttyvän kovasti. Kovasta tuulesta huolimatta pojan heitot onnistuivat hyvin, mutta sitä iloa ei kauaa kestänyt, kun jokaisen heiton eteen pojan oli tehtävä todella paljon töitä, jotta sai perhon veteen eikä rannalle. Poika käytti itse sitomaansa koskikorennon nymfiä. Poika siirtyi viihdyttämään meidän Italianvinttikoira Synkkää, joka oli ensimmäistä kertaa mukana kalalla. Tarkoitus on saada koirasta kaveri mukaan kalalle, mutta saa nähdä miten ”koulutuksen” kanssa käy. Koira oli erittäin huolissaan, kun kahlasin vedessä, haukkumalla koko ajan. Yritin itse nauttia kalastuksesta seuraavien ”rauhoittavien” seikkojen läsnäolosta huolimatta: koiran jatkuva haukkuminen, pojan valitus kylmästä ilmasta (sekä pojalla itsellä että koiralla oli kylmä, Italianvinttikoiralla on noin 1cm karvat ja vatsa paljaalla nahalla, jossa kylmä tuuli kyllä tuntuu) sekä itse sain pidellä toisella kädellä lakista kiinni, kun tuuli yritti sitä viedä. Taidettiin rannassa olla noin puoli tuntia ja päätettiin lähteä Koiteliin paistamaan makkaraa. Koitelissa oli muitakin makkaranpaistajia Helatorstaina liikkeellä, joten kaikki makkaranpaistopaikat olivat jo kansoitettu eli makkaranpaisto jäi. Uitin leechiä hetken pojan leikkiessä koiran kanssa ja samalla kerätessä maahan jätettyjä siimoja pois, löytyi myös onki viritelmä. On se kumma kun ne siimat pitää heittää maahan. Tämän jälkeen lähdettiin kotiin.

Tutkimusmatkojen lopputuloksena löydettiin Kiiminkijoesta pari paikkaa lisää, missä lapsen kanssa on mahdollista kalastaa perholla eli Hettikoski ja Juopulinkoski. Seuraavia reissuja suunnittelemaan, mutta jatkossa täytyy tarkemmin katsoa tuulet, jottei reissu pilaannu ainakaan tuulen takia.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Venekoski 21.5.2014 – kiukkuisuuden kadotus

Illalla tulin kiukkuiseksi – syy jäi epäselväksi – olisikohan alitajunnassa ollut tieto hyvästä kalastuspäivästä. Kalalle ei pitänyt alun perin lähteä, mutta ei kiukkuista miestä kukaan katso, vaan vaimo suositteli kalalle lähtöä. Ehdotus oli mielestäni erinomainen, joten vaatteet vaihtoon ja auto kohti Kiiminkijokea. Kotoa Kiiminkijoen Venekoskelle menee tasan 20 minuuttia, joten kello 20.10 olin jo rannassa, jossa olikin jo muutama kalastaja. Ilahduttavaa oli nähdä äidin tuoneen kaksi lasta heittelemään uistinta. Siirryin autolta alavirtaan ja rannassa oli kauden ensimmäistä reissua tekevä heittokalastaja, joka kertoi saaneensa yhden alamittaisen taimenen. No tilaa oli vielä hyvin, joten aloitin perhojen uittamisen kahden kalastajan välistä. Tällä kerralla käytin Gatin Czech Nymph 106-3 Plus vavan 1 jalan lyhempää versiota eli vavan pituus oli 10’6’’.

Veden pinta oli viikonlopusta hieman laskenut ja tällä kertaa perhot meni riittävän lähellä pohjaa, koska pohjakosketuksia tuli paljon ja perhoja meni myös kiitettävästi. Osa syynä perhojen menetyksiin saattoi olla kiukkuinen olo ja tilannetta ei parantanut perukkeiden ja perhojen solminen useita kertoja. Tuolla fiiliksellä voi olla lähes varma, että ei tule kyllä kalaakaan, kun herkkyys on kadoksissa. Siirryttyäni ylöspäin perhojen menetys jatkui, joten päädyin yhden perhon uittamiseen. Valitsin perhon, jossa oli yksinäänkin riittävästi painoa pohjan tuntumassa kalastamiseen. Pikku hiljaa alkoi ulkoilma sekä kaunis keli ja ympäristö tuottamaan mielihyvää tuottavia hormoneja. Tämä johti parempaan tuntumaan ja rauhallisuuteen. Tapahtumia ei tullut potentiaalisten paikkojen tarkasta kalastuksesta huolimatta. Hieman jämäkämmän ja lyhyemmän vavan käyttämisessä jäin välillä kaipaamaan yhden lisäjalan antamaa ulottuvuutta, mutta muuten vavan käytöksessä ei ollut merkittävää eroa.

Aiemmin tapaamani heittokalastaja tuli vastaan ja vaihdettiin kuulumiset, minulla ei ollut kerrottavaa tapahtumista, mutta hän oli saanut yhden harjuksen ja muutamia tärppejä. Ylhäällä näkyi erittäin houkuttelevan näköinen paikka, jota kohti etenin rauhallisesti. Nyt pääsin tälle reissulle ensimmäisen kerran ”flow”-tilaan ja pystyin keskittymään täysin perhon uittamiseen. Vajaan puolen tunnin keskittynyt kalastus keskeytyi yllättäen kello 22.30, kun tunsin miellyttävän tunteen kädessä ja samalla koko kehossa, nyt oli kala kiinni. Nopeasti selvisi, että taimenhan se oli perhon napannut huuleen. Taimen pyörähti pinnassa muutaman kerran erittäin näyttävästi ja lähti ylävirtaan. Estin välittömästi tämän yrityksen, jotta ei pääse irti, kun palaa takaisin alavirtaan. Vapa toimi loistavasti ja taimenen suunta vaihtuikin alavirtaan, jonne se syöksyi noin 10 – 15 metrin matkan. Pysähdyksen jälkeen aloin kelaamaan siimaa sisään ja hienosti sain pidettyä taimenen hallinnassa. Vavan herkkyys oli mahtava ja tunne siitä, että se olen minä ja vapa ketkä tässä määräävät tahdin. Meni korkeintaan 3 minuuttia, kun taimen oli rannan tuntumassa, josta sain sen haavittua ylös. Yllätys oli suuri, kun näin kalan todellisen koon. Ei se tuntunut ihan niin isolta, mutta oli se uskottava. Nopeasti otin kuvan rannalta ja mittasin pituudeksi 55cm. Hetkeksi kala veteen ja vielä yksi kuva kalan ollessa sylissä. Ilmekin kertoo, että olin hieman hämmästynyt vavan toiminnasta tuon kokoisen kalan kanssa. Kala takaisin jokeen, josta se lähti virkeänä jatkamaan matkaa. Luottamukseni vapaan kasvoi vähintään tuon taimenen verran. Monelta olen kuullut, että eihän tuommoisella 2-3# luokan vavalla kalasteta kuin pieniä kaloja ja ison tarttuessa se on kalan kiduttamista, kun väsyttäminen kestää kauan. This is BUSTED. Oli aika siirtyä autolle ja kotia kohti. Matkalla huomasin, kuinka kiukkuinen mies oli muuttunut täysin. Rokki soi ja hymy oli ainakin ohimoilla. Vaimokin oli tyytyväinen, kun kotiin palasi ihan eri mies kuin 3 kolme tuntia aiemmin oli ollut.